Kuva: Suomen Jääkiekkomuseon arkisto
1970-luvulla Suomi-kiekossa otettiin merkittäviä askeleita lajin ammattimaistumisen suuntaan. Jääkiekon SM-liiga perustettiin vuonna 1975, ja suomalaiset huippupelaajat tekivät pioneerityötä Pohjois-Amerikan kaukaloissa.
Carl Brewerin tuoma noste helsinkiläiseen kiekkoiluun vaikutti myös kaudella 1969-70, vaikka Brewer olikin palannut takaisin rapakon taakse. HIFK voitti toisen peräkkäisen Suomen mestaruutensa ja hävisi vain kaksi 22 ottelustaan.
Vuosikymmenen taite toi uusia joukkueita mukaan SM-sarjaan. Porissa Ässät jatkoi Karhujen ja RU-38 jälkeen kaupungin ykkösjoukkueena kaudella 1967-68. Kaksi vuotta myöhemmin pääkaupunkiseudun kilpailuasetelmaa tiivisti Jokerit, joka nousikin nopeasti maan kärkijoukkueiden joukkoon.
Jokerit ja HIFK veivät runkosarjassa kaksoisvoiton kaudella 1970-71, mutta uudistettu sarjajärjestelmä koitui helsinkiläisten kohtaloksi. Loppusarjassa Ässät oli omaa luokkaansa häviämällä vain yhden kymmenestä ottelustaan. Pistepörssin voitti jo edellisinä vuosina All Stars -kentälliseen valittu 22-vuotias Veli-Pekka Ketola.
Ilves oli Suomen mestari keväällä 1972. Tamperelaiset ottivat pistepörssissä kolmoisvoiton maestro Jorma Peltosen johdolla. Huikean uran pelannut keskushyökkääjä voitti jo viidennen kerran SM-sarjan pistepörssin. Peltonen johti vuosien ajan Ilveksen ykkösketjua laidoillaan Lasse Oksanen ja Reijo Hakanen.
Mestarijoukkueiden lista laajentui vuonna 1973, kun Jokerit nousi Suomen parhaaksi ensimmäisen kerran. Jokerien Timo Turunen teki kaudella SM-sarjan uuden maali- ja piste-ennätyksen saldolla 41+26=67. Helsinkiläisjoukkueet hallitsivat sarjaa myös jatkossa, kun HIFK oli seuraavan vuoden ykkönen.
Kevät 1974 muistetaan myös toisen kerran Suomessa järjestetyistä MM-kisoista. Kotikisat tarjosivat dramatiikkaa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Odotettu mitali jäi kuitenkin saavuttamatta.
SM-sarjan aikakauden viimeinen mestaruus meni Tapparalle huikealla ylivoimalla. Kirvesrinnat oli kauden 1974-75 ykkönen 11 pisteen erolla HIFK:hon. Tappara nousi mestariksi 11 vuoden tauon jälkeen. Päävalmentaja Kalevi Nummisen johdolla joukkue hallitsi sarjaa myös SM-liigan aikakaudella entistä ammattimaisemman harjoituskulttuurinsa ansiosta.
Pääsarjatason jääkiekko eritytyi keväällä 1975 omaksi sarjakseen, kun SM-liiga perustettiin. TPS vei liigan ensimmäisen mestaruuden ja palasi Suomen ykköseksi 20 vuoden tauon jälkeen.
Kaudella 1976-77 suomalainen jääkiekko teki uuden aluevaltauksen, kun Matti Hagman pelasi ensimmäisenä Suomessa kiekkokoulutuksensa saaneena pelaajana NHL:ssä.
Tappara pelasi SM-liigan finaaleissa neljänä vuonna peräkkäin ja venytti mitaliputkensa seitsemän kauden mittaiseksi vuosiksi 1973–79. Tamperelaiset voittivat mestaruuden 1977 ja 1979.
Neljästi mitaleilla 70-luvulla ollut Ässät järjesti keväällä 1978 yhden SM-liigan hurjimmista finaaliotteluista, kun Porin hallissa pelattuun neljänteen finaalipeliin oli ahtautunut arvioiden mukaan jopa 13000 katsojaa. Ässät voitti Veli-Pekka Ketolan johdolla historiansa toisen Suomen mestaruuden.
Leijonat sijoittui Sapporon olympiakisoissa 1972 viidenneksi ja neljä vuotta myöhemmin Innsbruckissa neljänneksi. MM-jäällä Leijonat oli vuosikymmenen alun kisoissa peräti kuudesti neljännellä sijalla, eikä vuosikymmenen loppu tuonut parannusta sijoituksiin. Mitalivuosiin jäi vieläkin se viimeinen askel ottamatta. Alle 18-vuotiaiden maajoukkueelta se onnistui, kun joukkue juhli EM-kultaa kotikisoissa 1978.
Suomen mestarit 1970-luvulla
- 1970 HIFK
- 1971 Ässät
- 1972 Ilves
- 1973 Jokerit
- 1974 HIFK
- 1975 Tappara
- 1976 TPS
- 1977 Tappara
- 1978 Ässät
- 1979 Tappara